AVOIN KIRJE

huhtikuu 2024

Arvoisa tohtori Tedros, Maailman terveysjärjestön pääjohtaja, hyvät kollegat!
Arvoisat WGIHR:n yhteispuheenjohtajat tohtori Asiri ja tohtori Bloomfield,
Arvoisat INB:n yhteispuheenjohtajat tohtori Matsoso ja Driece,
Hyvät työryhmien kansalliset edustajat,

Sekä kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) muutostyöryhmän (WGIHR) että pandemiasopimusta neuvottelevan kansainvälisen neuvotteluryhmän (INB) tehtävänä oli toimittaa kansainvälisen terveyssäännöstön (IHR) ja pandemiasopimuksen tavoiteltujen muutosten lopullinen oikeudellinen sanamuoto vuoden 2024 toukokuun lopussa pidettävään 77. maailman terveyskokoukseen (WHA). Näitä prosesseja on toteutettu kiireellä, jotta voitaisiin ”tarttua COVID-19:n jälkeiseen hetkeen”, vaikka on näyttöä siitä, että uuden pandemian riski on vähäinen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Toisin sanoen näiden toimenpiteiden toteuttamiseen on aikaa.

Koska nämä prosessit ovat kuitenkin edenneet nopeasti, molemmat neuvotteluprosessit uhkaavat johtaa laittomaan politiikkaan, koska ne rikkovat juuri niitä tasapuolisuuden ja harkinnan tavoitteita ja periaatteita, joita WHO:n alaisuudessa tapahtuvan pandemialainsäädäntöprosessin on julistettu turvaavan. Näin ollen poliittisesti asetettua määräaikaa, joka on asetettu 77. WHA:ssa tapahtuvalle hyväksymiselle, on pidennettävä ja pidennettävä prosessien laillisuuden ja avoimuuden turvaamiseksi, muutetun kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen ja uuden pandemiasopimuksen välisen suhteen selventämiseksi sekä tasapuolisen ja demokraattisen lopputuloksen varmistamiseksi.

Koska WGIHR ei ole IHR:n mukainen, se ei voi tulla laillisesti hyväksytyksi 77. WHA:ssa.

Ihmisoikeuksia ja ihmisoikeuksia koskevien muutosten hyväksyminen 77. WHA-kokouksessa ei ole enää mahdollista laillisella tavalla. Tällä hetkellä WGIHR neuvottelee edelleen muutosluonnoksista, ja tavoitteena on viimeistellä ehdotettujen muutosten paketti 22.-26. huhtikuuta pidettävässä kahdeksannessa kokouksessaan, joka on tarkoitus esittää 77. WHA-kokouksessa. Tämä toimintatapa on laiton. Se rikkoo ihmisoikeussopimuksen 55 artiklan 2 kohtaa, jossa määrätään menettelystä, jota on noudatettava ihmisoikeussopimuksen muuttamisessa:

”Pääjohtaja toimittaa muutosehdotuksen tekstin kaikille sopimusvaltioille vähintään neljä kuukautta ennen sitä terveyskokousta, jossa sitä ehdotetaan käsiteltäväksi.

Pääjohtajan määräaika IHR:n muutosehdotusten jakamiseksi sopimusvaltioille laillisesti ennen 77. yleiskokousta on päättynyt 27. tammikuuta 2024.

Pääjohtaja ei ole vielä ilmoittanut jäsenvaltioille mitään muutoksia. IHR on monenvälinen sopimus , joka sitoo sekä IHR:n ratifioineita valtioita että WHO:ta, mukaan lukien WHA:n alajaostot (1 ), kuten WGIHR. Niiden on noudatettava IHR:n 55 artiklan 2 kohdan sitovia menettelysääntöjä, eivätkä ne voi mielivaltaisesti keskeyttää näiden sääntöjen soveltamista.

Lokakuun 2. päivänä 2023 järjestetyssä julkisessa verkkolähetyksessä asia annettiin WHO:n johtavan lakimiehen, tohtori Steven Solomonin, käsiteltäväksi, joka selitti, että koska muutosluonnokset ovat peräisin WHA:n alajaostosta, 55 artiklan 2 kohdan mukaista neljän kuukauden määräaikaa koskevaa vaatimusta ei sovelleta. Lausunnossa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että 55 artiklan 2 kohdassa ei eroteta toisistaan sitä, mikä valtio, valtioryhmä tai oikeus- ja sisäasioiden neuvoston tietty osa ehdottaa muutoksia. Lisäksi toimeksiannossa (6 kohta) IHR:n tarkistuskomitean (2022) mukaan WGIHR:n työn aikatauluksi asetettiin ”tammikuu 2024″: WGIHR toimittaa lopullisen muutosehdotuspakettinsa pääjohtajalle, joka toimittaa sen kaikille sopimusvaltioille 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti seitsemänkymmenes seitsemännen maailman terveyskokouksen käsittelyä varten.”. Jos WGIHR ja WHO rikkovat tarkoituksellisesti ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta todellakin heikennetään, mikä saattaa johtaa kansainväliseen vastuuseen järjestön ja/tai vastuuhenkilöiden osalta.

IHR:n ja uuden pandemiasopimuksen erottamattomat prosessit

Käytettävissä olevat WGIHR:n ja INB:n luonnokset viittaavat siihen, että WGIHR:n ja INB:n kaksi prosessia eivät voi olla toisistaan riippumattomia vaan ne ovat erottamattomia toisistaan. Uutta pandemiasopimusluonnosta ei voida hyväksyä ennen IHR:n tarkistamista, koska sen on perustuttava IHR:n tarkistettuun rakenteeseen, aineelliseen soveltamisalaan ja toimielimiin (erityisesti kun otetaan huomioon IHR:n keskeisiä valmiuksia koskeva sanamuoto, joka on tällä hetkellä pandemiasopimuksen neuvottelutekstissä 7. maaliskuuta 2024). Keskeiset haasteet, kuten merkittävä päällekkäisyys ratione materiae, vastaperustettujen perussopimuselinten ja jäsenvaltioiden väliset toimivaltuudet ja suhteet sekä pitkän aikavälin taloudelliset vaikutukset terveysbudjettiin jne. ovat keskeisiä. – edellyttävät yksityiskohtaista selvitystä ennen hyväksymistä.

Oikeudenmukaisuus ja demokraattinen legitiimiys

Ihmisoikeussopimuksen mukaisten menettelyvelvoitteiden huomiotta jättäminen ja muutetun ihmisoikeussopimuksen ja uuden pandemiasopimuksen välisen suhteen jättäminen epäselväksi ei ainoastaan heikennä kansainvälistä oikeusvaltioperiaatetta, vaan myös heikentää ihmisoikeussopimuksen (2005) 55 artiklan 2 kohdan henkeä, jossa taataan jäsenvaltioille neljän kuukauden etumisaika ihmisoikeussopimuksen muutosten tarkistamiseksi demokraattisen legitimiteetin ja menettelyllisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi ja tasapuolisten tulosten varmistamiseksi.

Valtiot tarvitsevat vähintään neljä kuukautta aikaa pohtia perusteellisesti ehdotettujen muutosten vaikutuksia kansalliseen perustuslailliseen oikeusjärjestykseensä ja taloudellisiin valmiuksiinsa. Niiden on haettava poliittista ja/tai parlamentaarista hyväksyntää ennen päätöslauselmien hyväksymistä WHA:ssa. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon hyväksyttyjen IHR-muutosten ainutlaatuinen oikeudellinen asema, sillä ne tulevat voimaan automaattisesti, ellei sopimusvaltio aktiivisesti päätä luopua niistä hyvin lyhyen 10 kuukauden kuluessa (2).

WHO:n mukaan oikeudenmukaisuus on pandemiaan valmistautumisen ja siihen vastaamisen keskeistä. Monilla alhaisen ja keskitulotason mailla ei ole edustajia ja asiantuntijoita Genevessä koko rinnakkaisen neuvotteluprosessin ajan, heidän edustajansa keskustelevat asioista vähemmän tutuilla kielillä ja/tai heidän on turvauduttava diplomaattisten ryhmien/alueellisten edustustojen apuun. Tämä aiheuttaa epätasa-arvoa mahdollisuuksille osallistua täysimääräisesti neuvotteluprosessiin WGIHR:ssä ja pandemiasopimusta kehittävässä INB:ssä. Rikkaammilla mailla on paremmat mahdollisuudet osallistua luonnosten laatimiseen ja suuremmat resurssit tarkastella niiden vaikutuksia. Nämä ilmeisen epäoikeudenmukaiset neuvotteluprosessit ovat vastoin koko prosessin henkeä ja ilmoitettua tarkoitusta. Tasapuolisuuden, avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden varmistaminen edellyttää, että oikeudellisesti sitoviksi suunnitelluista sopimuksista on riittävästi aikaa keskustella ja harkita niitä.

Selvästi liioiteltu kiireellisyysväite

Vaikka jotkut ovat väittäneet, että uusien pandemian hallintakeinojen kehittämisen kiireellisyys on perusteltua, koska tällaisten tartuntatautiepidemioiden riski ja taakka kasvavat, tämä on viime aikoina osoittautunut selvästi liioitelluksi väitteeksi. WHO:n ja kumppaniorganisaatioiden, kuten Maailmanpankin ja G20-maiden, käyttämä tietopohja osoittaa, että luonnollisista syistä johtuvien tautipesäkkeiden riski ei tällä hetkellä kasva, ja kokonaisrasitus on todennäköisesti vähenemässä. Tämä viittaa siihen, että nykyiset mekanismit todella toimivat suhteellisen tehokkaasti, ja muutoksia on tarkasteltava varovasti ja ilman tarpeetonta kiireellisyyttä, kun otetaan huomioon uhkien heterogeenisuus ja kilpailevat kansanterveyden painopisteet WHO:n jäsenvaltioissa.

Vetoomus olla hyväksymättä IHR:n muutoksia tai pandemiasopimusta 77. WHA:ssa.

Molempia työryhmiä pyydetään noudattamaan YK:n periaatteita ja suuntaviivoja kansainvälisiä neuvotteluja varten, YK:n asiakirja A/RES/53/101.ja käymään neuvotteluja vilpittömän mielen hengessä ja ”pyrkimään säilyttämään rakentavan ilmapiirin neuvottelujen aikana ja pidättäytymään kaikesta sellaisesta toiminnasta, joka saattaisi heikentää neuvotteluja ja niiden etenemistä”. Rationaalinen aikataulu ilman poliittisia tulospaineita suojaa nykyistä lainsäädäntöprosessia romahtamiselta ja estää mahdollisen poliittisen hylkäämisen, kuten WHO:n tutkimus- ja kehityssopimuksen (T&K-sopimus) kohdalla tapahtui.

Yksi alkuperäisistä syistä, joiden vuoksi IHR:n muutosprosessi (2005) käynnistettiin, oli WHO:n huoli siitä, että valtiot eivät noudattaneet IHR:n mukaisia velvoitteitaan kansainvälisesti huolestuttavan Covid-19-kansanterveyshätätilan aikana. Koska WHO ja WGIHR eivät ole noudattaneet neljän kuukauden tarkistusaikaa, ne osoittavat itse, että ne eivät piittaa avoimesti IHR:n mukaisista oikeudellisesti sitovista velvoitteistaan. Päätöslauselmaa, jossa ehdotetaan muutoksia ihmisoikeusyleissopimukseen hyväksyttäväksi 77. WHA-kokouksessa, ei voida enää esittää laillisesti. Näin ollen myös pandemiasopimusta on lykättävä, koska molemmat prosessit ovat riippuvaisia toisistaan.

Tämä on kiireellinen vetoomus WHO:lle ja sen jäsenvaltioille, jotta ne turvaisivat oikeusvaltioperiaatteen sekä menettelyjen ja tulosten tasapuolisuuden sallimalla oikeudenmukaisen panoksen ja harkinnan. Tämä edellyttää määräajan poistamista ja pidentämistä, mikä tekee mahdolliseksi pandemioiden ehkäisyä, niihin varautumista ja niihin reagoimista koskevan oikeudellisen arkkitehtuurin, joka on tulevaisuudessa paremmin yhteensopiva kansainvälisen oikeuden ja sen normatiivisten sitoumusten kanssa.

Kunnioittavasti.